VIHREÄ VERKKO

Lähes kaikissa Vihreän verkon kunnissa on luottamuspaikkaneuvottelut käyty. Tunnelmat ovat hämmentyneet monella taholla.

Askolassa saimme kaksi valtuutettua ja kaksi varavaltuutettua. Tulos näyttää tältä:
Tarkastuslautakunnan pj - Antti Leivonen (varalla RR Stenbäck)
Valtuuston vaalilautakunnan vpj - RR-Stenbäck ( varalla Antti L.)
Keskusvaalilautakunnan jäsen - Marjukka Kalilainen
Keskusvaalilautakunnan varajäsen - Tommi Kärkkäinen
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen valtuuston varajäsen (Marjukka Kalilainen)
Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän valtuuston varajäsen RR-Stenbäck

Askolassa kahdeksanneksi eniten ääniä saanut Reija-Riikka sai siis valtuuston vaalilautakunnan puheenjohtajuuden. Ja montako kertaa hän tulee tuossa roolissa esiintymään? Viime kaudella Mäntsälässä ei vaalilautakuntaa tarvittu kai kertaakaan. Onko Askolalla todellakin varaa jättää käyttämättä näin älykkään ja aktiivisen naisen työpanos lautakunnissa? Antin puheenjohtajuus tarkastuslautakunnassa on hyvä asia. Yleisesti kuvitellaan, ettei sillä lautakunnalla ole poliittista vaikutusvaltaa. Kuvitelma on osoittautunut vääräksi ja pestin suorittanut tietää kunnastaan enemmän kuin moni muu.

Mäntsälässäkään luottamuspaikkoja ei saatu jaettua täysin reilun pelin hengessä, vaan isot puolueet pääsivät jakamaan niin kunnanhallituksen paikat kuin lautakuntien puheenjohtajuudetkin. Paikoille, joihin pienillä ei ollut asiaa, isot laittoivat varavaltuutettujaan. Saimme sentään lautakuntapaikkoja ja varapaikkoja, mutta ne arvopaikat odottavat vielä vihreitä.
Viimeisin tietoni Pukkilasta kertoo, ettei siellä olla päästy yhteisymmärrykseen luottamuspaikoista vieläkään (helmikuun alussa), vaikka jaettavia paikkoja on hyvin vähän. Vai siksikö juuri?

Onko ylipäätään mahdollista hoitaa luottamusneuvottelut siten, että siinä otetaan huomioon niin äänestäjien tahto kuin puolueiden väliset neuvottelut?
Tulemme palaamaan tähän asiaan vielä useasti tämän valtuustokauden aikana. Jokin henkilökemioista vapaa keino on oltava olemassa. Politiikka näyttäytyy tällä hetkellä äänestäjille hyvä veli -järjestelmänä, jossa äänestäjien luottamat henkilöt eivät ole samat kuin kuntien johtavat luottamushenkilöt.

Ei ihme, että äänestysprosentti laskee kuin lehmän häntä. Poliitikkojen on syytä katsoa peiliin ja huomata, että tämän päivän äänestäjät tuntevat niin kuntalain kuin reilun pelinkin. Vallan rohmuaminen on aina joltakulta toiselta pois.

Yksi keino muuttaa politiikan tapaa toimia on tulla mukaan politiikkaan! Kuten muukin toiminta, tämäkin on omien toimijoidensa summa. Mitä useampi meitä on, sitä enemmän pääsemme vaikuttamaan pelin muuttumiseen reiluksi. Siis tulkaa mukaan!

WANTED!
Jos aiot äänestää Vihreää ehdokasta Pornaisissa, tule ehdokkaaksi!

Tällä hetkellä kunnassasi ei ole yhtään vihreää ehdokasta tuleviin kunnallisvaaleihin. Lähikuntien vihreät löydät Pornaisten messuilta 13.9. Tule juttelemaan ehdokkuudesta!

Pornaisten vihreä paikallisyhdistys on Vihreä Verkko ry. Jos Vihreiden toiminta tai ehdokkuus kiinnostaa, ota yhteyttä:
Susanna Salokannel, p. 045 6508202 tai Outi Ugas, 040 4114541

Todistin tänä aamuna metsuriajattelun ylivertaisuutta, ihan tässä kotitalon nurkilla Pukkilassa.

Naapuritalon vieressä kasvaa (tai siis kasvoi vielä tänä aamuna) valtava koivu, joka oli niin vanha valtava, että kunnassa jo monta vuotta sitten suunniteltiin sen kaatamista, ettei tulisi myrskyssä itse alas. Viime kesänä naapurimme kysyi, mitä hankkeelle kuuluu, ja hänelle ilmoitettiin, että tullaan se kaatamaan juu.

Eilen sitten ilmoittivat, että perjantaina tullaan. Mutta kas, kun talitinttiperhe oli jo ehtinyt kotiutua koivun rungon koloseen. “No, ei se mitään, katkaistaan se siitä yläpuolelta” oli vastaus, kun naapurimme kertoivat teknisen äijille näistä uusista pikkunaapureistaan.

(Lintujen pesintä on muuten sitten aina rauhoitettu, oli kyse niinkin pikkuisesta linnusta kuin talitintti)

Heräsin seitsemän jälkeen aamulla moottorisahan lauluun ja säntäsin tielle, ja siellä olikin jo metsurisetä sahansa kanssa tienvartta “siistimässä”. Kerroin pesästä, ja hän sanoi olevansa tietoinen ja että puu katkaistaan tuolta ylhäältä niin ei pesä mene. Arvelin hänelle ystävällisesti, että taitaa se kuitenkin häiritä pikkuisen niiden tinttien hautomista, että josko voisi kuukaudella lykätä koivun kaatoa…

“No kyllähän me voijaan lykätä, mutta koriauto on jo tulossa, maksatko sinä sitten sen viissataa?”

Ja saha lauloi. Menin aamukahville soittelemaan kunnan väkeä läpi.
Vähän myöhemmin yksi kunnan virkamiehistä meni puun kaatoa katsomaan. Kertoi, että “siellä kuulema on linnunpesä”. Vastaus: “Ai, eihän me tiedetty. No, kai me sitten lopetetaan tähän”.

Koivusta on jäljellä kymmenmetrinen, kädetön torso. Tinteistä ei jälkeäkään. Mitenhän ne munat?

Laiton abortti, kaiken ne teknisen äijät osaa.