Lauantai ei sovi koulupäiväksi
Ajankohtaista – Mielipiteet – keskiviikkona 3. syyskuuta 2008 klo 8.38 – kirjoittanut Susanna Salokannel
Luimme häkeltyneinä Helsingin Sanomista 20.8. Suomen tasavallan presidentin, Tarja Halosen (SDP) ehdotuksen siitä, että lauantai olisi koululaisille pakollinen koulupäivä. Halosen mukaan lauantaina olisi sopiva päivä harrastaa koulussa taideaineita, tosin pakollisena. Miksi pitäisi palata kuusipäiväiseen kouluviikkoon, kun siitä luovuttiin jo vuonna 1971? Mistä kunnilla löytyisi rahaa taideaineiden opettajien palkkaamiseen lauantaipäiville, kun sitä ei ole tähänkään päivään mennessä löytynyt arkikoulupäivien lomaan? Miksi lapset tulisi pakottaa harrastamaan ylimääräisenä koulupäivänä esimerkiksi sellaisia taideaineita, joihin he koulun ulkopuolellakaan eivät hakeutuisi?
Halosen ehdottamassa mallissa jäisi vielä nykyistäkin vähemmän tilaa ja aikaa lapsen luovalle ajattelulle, vapaalle leikille ja perheen kanssa oleilulle. Kuusipäiväinen kouluviikko sulkisi perheiltä pois mahdollisuuden yhteisen ajan viettoon esimerkiksi viikonloppumökkeilyn muodossa. Miten tällöin voidaan puhua vanhempien kasvatusvastuusta, jos lapset ja vanhemmat kohtaavat toisensa vain kerran viikossa aamusta iltaan? Lapset ja nuoret tarvitsevat kehittyäkseen myös lepoa. Yksi vapaapäivä ei riitä vastapainoksi uusien asioiden oppimiselle ja kotitehtäville. Oppimisen tulee olla mukavaa, mutta siitä tulee pakkopullaa, jos lapsilta riistetään vähäinenkin vapaa-aika. Pakollinen taidelajin opiskelu lauantaisin ei tue lasten ja nuorten henkistä kehitystä.
Kyse on myös yksilönvapaudesta. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus itse valita se harrastus, joka tuottaa hänelle iloa. Lapsilla tulee myös olla oikeus harrastamatta mitään, sillä kaikki perheet eivät jaksa eivätkä halua harrastaa viikonloppuna mitään ihmeellisempää. Kulttuurin ja kasvatuksen ammattilaisina emme missään nimessä vastusta taideaineiden lisäämistä peruskouluihin ja lukioon, mutta niitä voidaan opettaa arkisinkin. Vuosikausia ovat monet eri taidelajien pedagogit peräänkuuluttaneet taideaineiden lisäämistä varsin teoriapohjaiseen kouluopetukseen. Taideaineet tulee joko integroida luonnollisena osana opetussuunnitelmaan tai harrastamisen tulee olla vapaa-ehtoista. Koulun taideaineet ja taideharrastukset voivat myös tukea toisiaan.
Halonen on siinä mielessä oikeilla jäljillä, että hän on (vasta nyt) huomannut taideaineiden vajeen peruskoulussa. Jos kouluissa olisi mahdollista valita musiikkia, kuvaamataitoa, teatteri-ilmaisua, käsitöitä ja tanssia, niin varmasti jokainen lapsi ja nuori löytäisi sen taidelajin, joka häntä kiinnostaa eniten. Jos todellakin kuusipäiväinen viikko toteutuisi, vähimmäisvaatimuksena olisi, että taideaineita opettavat olisivat nimenomaisen taidelajin ammattilaisia. Koska koulut eivät ole pystyneet rahapulan vuoksi panostamaan taideaineisiin, monissa kunnissa muut tahot ovat hoitaneet sen ansiokkaasti. Mäntsälän kansalaisopisto ja Mäntsälän musiikkiopisto ovat panostaneet kiitettävästi lasten ja nuorten taideaineiden opiskeluun. Samassa yhteydessä voisi mainita myös lukuisien eri urheiluseurojen sekä Mäntsälän Voimistelijoiden panoksen lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön.
Taideaineet ovat lasten ja nuorten luovuutta kehittävää ja kasvattavaa toimintaa. Niistä ei saa tehdä vastenmielisiä vain siitä syystä, että niiden opiskelemisen ajankohta on väärä. Se olisi sääli, sillä hyvin toteutettuina taiteen harrastaminen tukee ihmisen henkistä kehitystä ja maailmankuvan muodostumista.
Marika Puro, Mia Pätsi ja Susanna Salokannel
Mäntsälä